Atte Harjanteen ryhmäpuhe 24.11.2021

Opposition välikysymys on kehystetty hybridivaikuttamiseen. On totta, että elämme hybridiuhkien aikakautta. Valko-Venäjän väkisin vallastaan kiinni pitävän hallinnon yritys käyttää häikäilemättömästi ihmisten hätää hyväkseen on esimerkki tästä.

Jotta tässä ajassa osaa varautua ja vastata oikein, täytyy ymmärtää mistä on kyse, ja tietää, missä seisoo.

Hybridivaikuttamisessa on kyse siitä, että meidän yhteiskuntaamme vastaan käydään monin eri keinoin ja kanavin pyrkimyksenä horjuttaa, ohjata, heikentää, hämmentää tai painostaa meitä toimimaan, tai muuttumaan vaikuttajan omien tavoitteiden mukaan, meidän omia etujamme vastaan. Vaikuttaja etsii paikkoja yllättää, repiä ja hyödyntää yhteiskunnallisia jakolinjoja ja viheliäisimmillään yrittää kääntää meidän avoimen, liberaalin ja demokraattisen oikeusvaltion omat periaatteemme meitä vastaan. Sellaisen edessä niistä periaatteista ei tietenkään pidä luopua, vaan juuri niitä me olemme puolustamassa.

Olin vuonna 2018 mukana tekemässä selvitystä hybridivaikuttamisesta Helsingin kaupungille. Tuolloin esitimme hybridivaikuttamisen suomenkieliseksi termiksi yhdistelmävaikuttamista. Tuore puolustusselonteko puolestaan puhuu laaja-alaisesta vaikuttamisesta. Käytettiin mitä tahansa sanaa, keskeistä on ymmärtää että kyse on alati muuttuvasta ja kehittyvästä keinovalikoimasta, eikä sitä siten taklata millään yksittäisellä vastakeinolla. Ajatus siitä, että turvallisuutemme tai vastustuskykymme vaikuttamiseen olisi aidan tai turvapaikanhaun estämisen varassa, on siis puutteellinen, ehkä vaarallinenkin. Siksi välikysymys on erikoinen, ja hybridivaikuttamisen koko konteksti huomioiden opposition halu maalata kuvaa Suomen puutteellisista kyvyistä tai tahdosta tai avata varautumisen tarkkoja suunnitelmia kaikkien nähtäville on oikeastaan huolestuttavaa. Turvallisuuspolitiikan kysymyksissä on meillä myös perinteisesti korostettu ulospäin yhtenäisyyttä erimielisyyksien sijaan. 

Lainsäädännön pitää tietysti mahdollistaa toimiva työkalupakki hybridivaikuttamisen varalle, ja tämä koskee myös rajaturvallisuutta. On perusteltua tarkastella lainsäädännön ajanmukaisuutta tältä osin. Jos ja kun muutostarpeita on, niiden kanssa ei pidä viivytellä, mutta vielä vähemmän hätäillä tai hosua. Erityisesti valmiuslain osalta ollaan tekemisissä perustavanlaatuisten arvo- ja oikeusvaltiokysymysten kanssa. Pitäisi myös välttää kierre, jossa valmiuslakiin kirjoitetaan uusia poikkeusoloja laukaisevia tilanteita jälkikäteen sitä mukaa kun niitä koetaan ja pyrkiä muotoilemaan laaja-alaista vaikuttamista ilmiönä ymmärtävää, ennakoivaa lainsäädäntöä. Tämä ei toki ole lainkaan helppo työ. Sekin on hyvä pitää mielessä, ettei laajamittainen maahantulo  ole mitenkään väistämättä hybridivaikuttamista, ja sen hoitamiseen on jo voimassa ja putkessa normaalia lainsäädäntöä.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on Suomelle aivan keskeinen, perustuslakiin naulattu arvo. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja korostaa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää ja kansainvälistä oikeutta. Näissä ei siis ole kyse mistään koristeista, jotka putoavat ensimmäisellä ravistelulla, vaan meidän yhteiskuntajärjestyksemme kovasta ytimestä.

Se, että Suomen kaltainen demokraattinen, ihmisoikeuksia kunnioittava oikeusvaltio ei pitäisi tiukasti ytimestään kiinni, voi hyvin olla yksi asioista, joihin vaikuttaja pyrkii. Maailma, jossa sortoa tai hengenvaaraa kokevilla ei olisi mahdollista hakea turvaa, jossa ihmisarvoa ei kunnioiteta ja jossa sopimukset ohitetaan helpolla, on synkkä. Julman voimapolitiikan maailmassa pieni Suomi olisi yksin ja turvaton.

Palataan Valko-Venäjään: Valko-Venäjän toimet eivät kohdistu vain Puolaan, vaan koko Euroopan Unioniin. Mitä yhtenäisempään turvapaikkapolitiikkaan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan unioni pystyy, sitä vähemmän altis se tällaiselle vaikuttamiselle on. Silloin voimme estää ihmisten käyttämisen voimapolitiikan välineenä, ja samalla huolehtia ihmisoikeuksien toteutumisesta myös unionimme rajoilla. Tämän puolesta Suomen on erittäin tärkeää jatkossakin tehdä töitä. 

Osa hybridivaikuttamiseen vastaamista on myös kyky ja valmius ulko- tai kauppapoliittisiin toimiin hyökkääjää vastaan. Tässäkin nimenomaan EU:lla on kokonsa puolesta vipua ja vaikutusvaltaa.

Hybridivaikuttamiseen varautumiseen ja vastaamiseen tarvitaan siis toimivat keinot sekä kansallisella että Euroopan unionin tasolla. Kuten sisäministeri kertasi, paljon keinoja on jo käytössä, ja lisää on tarkoitus valmistella.

Lopulta on silti niin, että koko yhteiskuntaa eri puolilta koettelevaa hybridivaikuttamista voi torjua vain koko yhteiskunta yhdessä. Turvallisuutta ei voi rakentaa vain erillisten turvallisuustoimien varaan: Kyse on pohjimmiltaan siitä, miten kestävää yhteiskuntaa rakennamme.

Samalla kun tämä hallitus tekee vakuuttavaa työtä Suomen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden eteen, se rakentaa Suomea, joka on turvallinen oikeusvaltio; on oikeudenmukainen ja yhdenvertainen, on matkalla hiilineutraaliksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaavaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi ja joka vaikuttaa vakaamman, ennakoitavamman ja turvallisemman maailman puolesta.

Tässä työssä hallituksella on vihreän eduskuntaryhmän täysi tuki.