Luontopositiivinen Suomi 2030

Luonnon monimuotoisuus heikkenee niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti hälyttävää ja yhä kiihtyvää vauhtia. Hallitustenvälisen luontopaneeli IPBESin mukaan sukupuutto uhkaa jopa miljoonaa eläin- ja kasvilajia. Luonnon monimuotoisuuden hupenemisella on tuhoisia vaikutuksia myös taloudelle, ruoantuotannolle ja ihmisten terveydelle.

Keskeisin syy luontokadolle on luonnonvaraisten elinympäristöjen häviäminen ja heikentyminen. Tämä johtuu esimerkiksi neitseellisten luonnonvarojen ylikulutuksesta sekä saasteista. Luonnon monimuotoisuuden heikentyminen on erottamattomasti yhteydessä myös ilmastonmuutokseen: ilmaston lämpeneminen tuhoaa elinympäristöjä, ja esimerkiksi metsien hakkaaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta. Luontokato on yhtä suuri kriisi kuin ilmastokriisi, ja se on nyt kiireesti nostettava yhtä näkyvästi esiin kuin ilmastonmuutos.

Suomen nykyinen hallitus panostaa luonnonsuojeluun historiallisen paljon. Luonnonsuojelun rahoitus on yli kaksinkertainen edelliseen hallitukseen verrattuna. Silti luonnon monimuotoisuus heikkenee Suomessakin edelleen: jo miltei joka toinen luontotyyppimme ja joka yhdeksäs eliölajimme on uhanalainen. Luontokato tapahtuu Suomessa erityisesti metsäluonnossa. Yli 75 prosenttia metsätyypeistämme on uhanalaisia ja yli kolmannes uhanalaisista lajeistamme elää metsissä. Vain murto-osa metsistämme on luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia.

Ilmastokriisin torjunta sai valtavasti vauhtia hallituksen asettamasta Hiilineutraali Suomi 2035 -tavoitteesta. Sen jälkeen ilmastotyö on imaissut mukaansa uusia toimijoita, ja tavoitteen ovat ottaneet omakseen monet kunnat, yritykset, yhdistykset ja muut toimijat. Yksityiset rahavirrat ovat nyt vahvasti siirtymässä ilmastolle haitallisista toimista ilmastonmuutosta hillitseviin toimiin.

Suomalaisen luonnon suojeleminen tarvitsee samanlaisen yhteisen vision ja toimivia välineitä sen toteuttamiseksi. Tämä työ tarvitsee nimen. Tehdään yhdessä luontopositiivinen Suomi vuoteen 2030 mennessä!

Luontopositiivisuus tarkoittaa luonnon monimuotoisuuden vähenemisen kääntämistä luonnon monimuotoisuuden vahvistumiseksi. Haluamme, että vuoden 2030 luontopositiivisessa Suomessa luonnontilaisten elinympäristöjen määrä lisääntyy, yhä useampi laji saa niistä kodin ja uhanalaisten lajien kannat elpyvät. Hömötiainen löytää sopivia pesäkoloja, kun vanhat metsät säilyvät ja lahopuu lisääntyy. Itämeren sinilevälautat vähenevät ja vedenalainen luonto kukoistaa. Samentuneet järvet puhdistuvat, kun suot palautuvat luonnontilaan. Kasvit, pölyttäjähyönteiset sekä niitä syövät linnut, kuten myös maaperän eliöstö, vaelluskalat ja muut lajit alkavat voida hyvin. Luontokatoa ei siis pidä ainoastaan pysäyttää, vaan monimuotoisuuden kehityskulku tulee kääntää positiiviseksi.

Hallituksessa tekemämme historiallisen suuret satsaukset luonnonsuojeluun ovat vahva alku tälle työlle, mutta toimenpiteitä tarvitaan vielä paljon lisää. Tarvitaan lisää suojelualueita, lisää elinympäristöjen ennallistamista ja kunnostamista sekä tiukempaa lajien suojelua. Luonto on alettava huomioida läpileikkaavasti kaikessa ihmistoiminnassa. Sen  hävittämiselle on asetettava hinta, ja  aiheuttajalle on luotava velvollisuus hyvittää aiheuttamansa haitat.

Haluamme, että luontotyöhön voi osallistua jokainen, joka kokee sen tärkeäksi ja arvokkaaksi. Haluamme nähdä yhtä paljon luontoa vahvistavia toimialoja, yrityksiä ja tuotteita kuin mitä ilmastotyö on luonut.

Polku luontopositiiviseen Suomeen: uusia keinoja ennallistaa ja vaalia luontoa

• Suojellaan kaikki Suomen jäljellä olevat luonnonmetsät. Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät ovat erityisen arvokkaita luonnon monimuotoisuuden kannalta. Suomen luonnonmetsät ovat kuitenkin huvenneet hälyttävästi. Vain murto-osa metsistämme on luonnonmetsiä.
• Ensi tilassa meidän tulee lopettaa valtion omistamien luonnonmetsien hakkaaminen ja suojella pikaisesti kaikki valtion arvokkaat luontokohteet. Nykyisin valtion omistamia arvokkaita luontoalueita on luontojärjestöjen kartoitusten mukaan tuhansia hehtaareja vailla suojelua.
• Suojellaan 30 prosenttia Suomen maa- sekä meripinta-alasta EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti. Vähintään kolmannes suojelualueista on suojeltava tiukasti. Suomessa valmistellaan parhaillaan toimenpideohjelmaa tavoitteiden saavuttamiseksi. On varmistettava, että toimenpideohjelma on kunnianhimoinen ja tehokas. Tällä hetkellä Suomen maapinta-alasta on suojeltu noin 17 prosenttia ja meripinta-alasta noin 11 prosenttia.

• Tehdään välittömiä ennallistamistoimia 80 000 hehtaariin soista vuoteen 2030 mennessä, joilla ennallistamisen tarve on kaikista suurin. Pitkällä tähtäimellä jopa miljoona hehtaaria soita olisi tarpeen ennallistaa luontopositiivisuuden saavuttamiseksi. Osa soista palautuu ennalleen kunhan ihminen jättää ne rauhaan, osa vaatii aktiivisempaa muokkausta. Suomen suoluonto on hätätilassa, sillä suoluontotyypeistä 54 % on uhanalaisia. Soistamme noin puolet on ojitettu, ja metsäojia on niin paljon, että niiden pituus vastaa kahta edestakaista matkaa Maasta Kuuhun. Ennallistamisen lisäksi suojellaan jäljellä olevia luonnontilaisia arvosoita.
• Suojellaan, ennallistetaan, hoidetaan ja kunnostetaan kymmeniä tuhansia hehtaareja arvokkaita elinympäristöjä kuten niittyjä, ketoja, lintuvesiä, vaelluskalareittejä ja rantoja toteuttamalla uusi Helmi-elinympäristöohjelma täysimääräisesti. Suomessa monen elinympäristön tila on heikentynyt, ja ne vaativat aktiivisia luonnonhoitotoimia kuten niittämistä ja laiduntamista.
• Suojellaan eteläisen Suomen metsiä toteuttamalla suosittua Metso-ohjelmaa ja jatkamalla sitä vuoteen 2030 saakka. Tällä hetkellä Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain kolme prosenttia. Tällä hallituskaudella olemme laajentaneet vapaaehtoisen metsiensuojelun myös pohjoisen metsiin. Tätä on jatkettava – turvataan metsien suojelu koko maassa.
• Kielletään kaikkien uhanalaisten lajien metsästäminen. Esimerkiksi uhanalaisista riistavesilinnuistamme vain yksi on rauhoitettu kokonaan metsästyksen ulkopuolelle. On kestämätöntä, että samanaikaisesti kun teemme työtä taantuneiden kantojen elpymiseksi, samojen lajien kantaa pienennetään metsästämällä.
• Perustetaan uusia kansallispuistoja ja laajennetaan nykyisiä. Kansallispuistot ovat valtavan suosittuja, ja yhä useampi suomalainen on löytänyt niihin koronapandemian myötä. Kansallispuistojen kävijämäärä kasvoi vuodesta 2019 vuoteen 2020 23 prosenttia, ja nykyiset puistot ovat kovalla kulutuksella.
• Lopetetaan turvepeltojen raivaaminen. Uusien turvepeltojen raivaus aiheuttaa metsäkatoa ja suoluonnon tuhoutumista. Tehokas keino vähentää raivausta on pellonraivausmaksu. Nykyisillä turvepelloilla on tärkeää siirtyä ympäristöystävällisempiin viljelytapoihin, ja käytöstä poistuneita peltoja tulee ennallistaa soiksi tai metsittää.
• Asetetaan luonnon tuhoamiselle hinta tekemällä ekologisesta kompensaatiosta kaikkia yrityksiä ja muita toimijoita velvoittavaa. Nykyisin esimerkiksi rakentamisella, pellonraivauksella ja kaivostoiminnalla voi tuhota luontoa ilmaiseksi, ilman velvollisuutta hyvittää aiheuttamiaan haittoja toisaalla.  Kun luontohaitan aiheuttamiselle asetettaisiin hinta, tulisi siitä myös vähemmän houkuttelevaa.
• Otetaan luontopääoma mukaan kansantalouden kirjanpitoon Iso-Britannian valtiovarainministeriön tilaaman professori Partha Dasguptan raportin mukaisesti. Luonto on nähtävä pääomana siinä missä muukin varallisuus. Yhteiskunnan toiminta rakentuu täysin luonnon ihmiselle tuottamien hyötyjen varaan. Uudistetaan päätöksentekoa ohjaavia mittareita niin, että luontopääoman kasvattaminen tai heikentäminen tulee selvästi näkyviin.

Lopulta niin luontokadon kuin ilmastokriisinkin torjunnassa on kyse siitä, olemmeko valmiita asettamaan ihmisen toiminnan luonnon kantokyvyn rajojen sisälle. Ennallistamis- ja suojelutoimet yksin eivät riitä, vaan ylikulutukselle on asetettava rajat. Meidän on samaan aikaan vähennettävä päästöjämme ja lisättävä luontoa elvyttäviä toimiamme: rakennettava hiilinegatiivinen ja luontopositiivinen Suomi.

Luontopositiivinen Suomi vuoteen 2030 mennessä